Kevät 2020 jää varmasti monella tavalla meidän kaikkien mieliin. Ammatillisesta(kin) näkökulmasta tänä keväänä oltiin aivan uudenlaisen arjen äärellä, ja moni joutui muuttamaan koko työskentelytapaansa kertaheitolla. Päätimme kerätä yhteen kolmen puheterapeuttimme ajatuksia poikkeuksellisesta keväästä, jona asiakkaita tavattiin ruutujen välityksellä.
Maaliskuussa etäterapiaan siirryttiin hyvin lyhyellä varoitusajalla ja pohdittavaa riitti. Miten etäterapiaa toteutetaan teknisesti mahdollisimman tietoturvallisesti? Ketkä asiakaskunnasta soveltuvat etäterapiaan? Mistä löytää sopivaa materiaalia ruudun välityksellä jaettavaksi? Kuten yksi terapeuteistamme totesi: Se alku oli kyllä ihan karsea. Viikkojen edetessä etäterapian toteutus kuitenkin helpottui, kun uudenlaiseen hommaan löytyi rutiini. Materiaalia alettiin nopeasti suunnitella itse ja etsiä netistä, ja lisäksi korvaamaton apu on ollut Facebookin Ideoita etäpuheterapiaan -ryhmä. Taas kerran on saanut huomata, miten ainutlaatuisen kollegiaalinen ammattikuntamme on! Tehokkaasti käyttöön pääsi lisäksi kuvakommunikoinnin ohjaustyökalumme Hehku, jonka kurssien läpikäymiselle etenkin päiväkodeista löytyi uudella tavalla aikaa ja rauhaa.
Puheterapeuttimme toteuttivat etäterapiaa lähes kaikkien asiakkaidensa kanssa. Tyystin tauolle on jäänyt vain muutamia asiakkaita. Joidenkin lasten kohdalla vanhempien kanssa jouduttiin pohtimaan enemmänkin, soveltuuko lapsi etäterapiaan. Lähes kaikkien kanssa sitä kuitenkin kokeiltiin, ja lähes jokaiselle lapselle se jossain muodossa sopi. Läsnäterapiahetkissä tyypillisesti keskittymätön lapsi saattoikin pysyä etänä vuorovaikutuksen äärellä pitkäkestoisemmin. Usein vanhemman tai muun tutun aikuisen mukanaolo tuki lapsen harjoittelua sopivalla tavalla ruudun toisella puolella. Lapsen soveltuvuus etäterapiaan onkin varsin monen tekijän summa, ja ilman konkreettista kokeilua sitä voi olla vaikea arvioida.
Etäterapia-asiakaskuntaamme on mahtunut monenlaisia asiakkaita, enimmäkseen lapsia, joilla on kehitysvamma, kehityksellinen kielihäiriö tai autismikirjon häiriö. Se, kuinka suoraa tai epäsuoraa terapiaa kunkin lapsen kanssa toteutettiin, vaihteli luonnollisesti paljonkin. Erityisesti niillä lapsilla, joiden kanssa harjoittelu painottuu vuorovaikutuksen perustaitoihin, etäterapia toteutui luonnollisesti pitkälti ohjauksellisena. Puheterapeutti sai kuitenkin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia vanhempien ohjaamiseen, sillä terapia saattoi toteutua esimerkiksi siten, että terapeutti oli etänä mukana arjen toimissa ja kodin leikkihetkissä. Etäyhteyden kautta terapeutti vinkkaili vanhemmalle, miten hän voisi missäkin tilanteessa vastata lapsen aloitteisiin, muokata omaa käytöstään lapsen tukemiseksi ja toisaalta (ennen kaikkea!) missä vanhempi jo hienosti onnistui vuorovaikutuksen tukemista ja kommunikointia ajatellen. Kokemukseksi jäi, että tällainen korvanapista kuuluva tsemppaaja, selostaja ja valmentaja toimi todella hyvin joidenkin perheiden tukena. Lisäksi toisten perheiden kanssa käytettiin hyväksi vanhempien arjessa kuvaamia videoita, joita katseltiin ja joista keskusteltiin yhdessä etäohjaustilanteissa.
Terapeuttimme totesivat, että etäterapia on ollut eri tavalla kuormittavaa kuin kasvokkain toteutettu. Videoyhteydellä kommunikoinnin kuormittavuudesta on kevään aikana ollut laajemminkin keskustelua, esimerkiksi täällä. Kehonkielen avulla viestiminen ja toisen viestien tulkitseminen vaikeutuu, jolloin vuorovaikutuksen kannattelu on työläämpää ja toisaalta siitä jää jotain keskeistä puuttumaan niin lasten kuin vanhempienkin kanssa. Myöskään teknisiltä haasteilta tuskin on säästynyt juuri kukaan puheterapeutti tänä keväänä. Toisaalta etänä työskentely on tarjonnut terapeutille aivan uudenlaisen mahdollisuuden päästä näkemään ja tukemaan lapsen ja hänen lähi-ihmistensä välistä vuorovaikutusta. Lisäksi vanhemmat saavat paremman kuvan siitä, millaisia asioita terapiassa harjoitellaan, ja sitä kautta myös kotiharjoitteluun sitoutuminen helpottuu.
Nyt olemme jo pikkuhiljaa palailleet läsnäterapian pariin, ja ensimmäisten kasvokkaisten terapioiden myötä Kipinäkeskuksen WhatsApp-ryhmään kilahteli yksi toisensa perään viestejä siitä, miten ihanaa oli nähdä omia asiakkaita pitkän tauon jälkeen. Myös moni lapsi riemastui kovasti jälleennäkemisistä. Vaikka todennäköisesti suurimman osan lapsista kanssa terapia toteutuu tulevaisuudessa vanhaan tuttuun tapaan kasvokkain, etäkevät avarsi näkökulmia puheterapian toteutukseen ja opetti uudenlaisen työskentelytavan, jota saatamme hyödyntää jatkossakin osana terapiajaksoja. Joillekin asiakasperheille esimerkiksi etä- ja läsnäterapiaa yhdistelevät terapiajaksot voisivat olla hyvinkin toimivia.
Jännityksellä odotamme, mitä syksy tuo tullessaan. Onneksi ennen sitä saamme nauttia kesälomista. Siispä toivotamme rentouttavaa juhannusta ja kesää joka ikiselle kollegallemme – te todella olette lomanne ansainneet! Kuulemme mielellämme myös oman kokemuksesi kevään etätyöskentelyn iloista ja murheista, joten jätä ihmeessä alle kommentti 😊
