“Just relax and enjoy the ride“. Näin huomasin hetken mielenjohteesta kuvailevani Hehku-valmentajana toimimista ystävälleni. Ja pitkälti siltä se on todella tuntunut, kuvakommunikointiohjausten läpi vieminen Hehkun avulla nimittäin. Miksikö? No minäpä kerron.
Hehkussa perustiedot kuvakommunikoinnista löytyvät nettikursseilta, joita asiakkaan lähi-ihmiset opiskelevat omalla ajallaan. Kun aikaisemmin minun piti olla se tietopankki, joka yritti kertoa kaiken olennaisen kuvakommunikaatiosta samalla toivoen, että lähi-ihmiset poimivat kertomastani olennaisen, niin nyt tämä osuus on siis ulkoistettu. Mikä helpotus! Tieto saavuttaa lähi-ihmiset pienissä, ymmärrettävissä osissa ja me voimme valmennuksissa keskittyä keskustelemaan tästä tiedosta: miten se heijastuu heidän perheeseensä ja lapseensa? Minkälaisia ajatuksia se herätti? Miten juuri kyseinen perhe tai päiväkoti voisi motivoitua kuvien käyttöön, nyt kun heillä on siitä tarvittavat tiedot?
Hehkusta tulevat myös kaikki valmiit materiaalit kotiharjoituksiin. Lisäksi lähi-ihmiset myös kokeilevat harjoituksia, toisin sanoen toimintatauluja tai esimerkiksi lauselistoja, ennen keskustelua ammattilaisen kanssa. Jälleen ollaan pari askelta edellä sitä perinteistä “laadin toimintataulun, tulostan toimintataulun, laminoin toimintataulun, kiikutan toimintataulun asiakkaan reppuun (heti kun muistan)” -mallia. Lisäksi itse valmennuskeskustelussa voidaan heti siirtyä ratkomaan käytännön pulmia. Esimerkiksi mitäpä jos kuvataulun käyttö häiritsee perheen yhteistä ruokailua, koska innostunut kommunikoija osoittaa jatkuvasti kuvia ja nauraa hekottelee syömisen sijaan? Voiko taulun silloin ottaa pois? Tai mitä jos kuvien käyttö ei oikein onnistunutkaan, mikä olisi lapselle ja aikuisellekin motivoivampi tilanne?
Vuoristoratamaisen kokemuksen Hehku-valmennuksista tekee se, että oikeastaan ikinä ei voi tietää, miten lähi-ihmiset ovat kurssit kokeneet ja mitä asioita he nostavat esiin. Toki Hehkuun kuuluvat valmiit kotiharjoituslomakkeet, joiden vastaukset valmentaja saa etukäteen ja voi siten hieman valmistautua keskusteluun. Tästä on ollut valtavasti hyötyä varsinkin alkupään kursseilla, jotka käsittelevät teemoja kuten miksi juuri kyseinen lapsi tarvitsee kuvakommunikointikeinoja ja voiko kuvakommunikointi esimerkiksi viivästyttää puheen kehitystä. Kysytäänpä kurssilla myös ylipäätään tärkeä kysymys siitä, kuinka tärkeänä lähi-ihminen itse pitää kuvien käytön aloitusta. Itse valmennuskeskusteluissa onkin tärkeää nojata taakse, keskittyä ja kuunnella sekä kysyä. Mitään ei kauheasti kannata olettaa, vaan sen sijaan luottaa siihen, että oma asiantuntijuus puheterapeuttina (tai kommunikaatio-ohjaajana) ja lähi-ihmisten asiantuntijuus kyseisestä lapsesta kantavat läpi keskustelun. Oletko itse valmis hyppäämään kyytiin?
-Kipinäkeskuksen puheterapeutti Nella
