Kipinäkeskuksessa on päästy etäkuntoutuksen makuun, kun Salla toteutti hiljattain yhdelle asiakkaistaan terapiajakson videovälitteisesti asiakkaan perheen ulkomaillaolon aikana. Käytännössä perhe sai mukaansa nipun harjoituksia, joita lapsi teki yhdessä toisen vanhemman kanssa Sallan seuratessa, ohjeistaessa ja kommentoidessa Skypen välityksellä.

Etäkuntoutus sujui sekä Sallan että perheen mielestä näppärästi. Tällaisessa kuntoutuksessa vanhemman rooli harjoitusten toteuttamisessa on keskeinen, ja terapeutin tehtävä on olla enemmänkin tarkkailija, mikä tarjoaa mahdollisuuden kiinnittää huomiota hieman toisenlaisiin asioihin kuin perinteisemmässä puheterapiassa. Salla kokikin, että tämän jakson aikana oli erityisen hyödyllistä päästä näkemään, kuinka vanhemmat toteuttivat harjoituksia lapsen kanssa. Lisäksi oli hienoa, ettei kuntoutukseen tullut taukoa, vaan asiakkaan motivaatio ja harjoittelun rytmi pysyivät yllä reissusta huolimatta.

Suomessa etäkuntoutus on vielä yllättävän uusi mutta varsin ajankohtainen juttu – Kela kehittää parhaillaan etäkuntoutuspalveluita ja etsii ideoita uusiksi etäkuntoutuksen toteutustavoiksi ja malleiksi. Erityisesti puheterapian näkökulmasta aiheeseen on kattavasti perehtynyt muun muassa Puhetta Terapeutista -bloginJohanna.

Etäkuntoutus ei luonnollisestikaan ole kaikissa suhteissa kasvokkaisen veroista, mutta se tarjoaa terapian toteuttamiseen monenlaista joustoa ja uudenlaisia mahdollisuuksia. Voisi ajatella, että etäkuntoutus helpottaa myös liikkuvan puheterapeutin arjen hektistä aikataulutusta, kun terapia ei ole paikasta riippuvaista.

Joko kollegoilla on kokemusta etäkuntoutuksesta, ja millaisia fiiliksiä se herättää?