Jälleen luvassa ISAAC-konferenssin antia! Tällä kertaa aiheena aina ajankohtainen asiakkaan yhteisön ohjaus.
Viimekesäisessä ISAACissa luentotarjonta konkreettisista ohjauksen keinoista ei tuntunut olevan kovinkaan laaja, vaan ohjaus vaikutti kaiken kaikkiaan aiheena olleen pienemmässä roolissa kuin muina vuosina. Joitain ohjausta käsitteleviä luentoja oli kuitenkin tarjolla, ja niiden sisällöistä kenties innostavimmaksi teemaksi nousi ns. coaching, joka tarjoaa uudenlaista näkökulmaa asiakkaiden perheiden ja lähi-ihmisten ohjaukseen. Tästä aiheesta luennoivat muun muassa puheterapeutit Heidi Rabe ja Jennifer Knudson.
Esimerkiksi kommunikoinnin apuvälineen käytön mallittamisesta puhuttaessa on täysin selvää, että puheterapiassa toteutettu mallittaminen kattaa vain pienenpienen osan siitä mallittamisen määrästä, jonka lapsi tarvitsee oppiakseen kuinka apuvälineen avulla kommunikoidaan. Sama pätee miltei kaikkeen muuhunkin asiakkaidemme kanssa tapahtuvaan harjoitteluun. Lapsen lähi-ihmisillä on kommunikoinnin tukemisen ja kuntoutuksen edistymisen kannalta merkittävä rooli, johon he kuitenkin luonnollisesti tarvitsevat ohjausta. Perinteinen käsitys yhteisön ohjaamisesta lienee melko yksisuuntainen: terapeutti antaa perheille ja lapsen kanssa työskenteleville tietoa ja ohjeita. Coaching haastaa tätä käsitystä ja tuo uudenlaista näkökulmaa sekä terapeutin että ympäristön rooleihin.
Coach, tässä tapauksessa siis puheterapeutti, on neuvonantajan sijaan valmentaja, joka kuuntelee, keskustelee ja pohtii asioita yhdessä ympäristön kanssa. Coaching on siis vastavuoroista, niin valmentajan ja ympäristön välillä kuin ympäristön jäsentenkin välillä. Keskeinen ajatuksia herättänyt huomio luennolta oli se, että coaching-näkökulmasta toteutetussa ohjauksessa terapeutti kuuntelee enemmän kuin antaa neuvoja. Hän ei tee päätöksiä asiakkaan lähi-ihmisten puolesta tai pyri saamaan heitä ajattelemaan asioista tietyllä tavalla. Sen sijaan, että puheterapeutti siis suostuttelisi ympäristön tekemään jotain omasta mielestään tärkeää, tavoitteena on se, että lähi-ihmiset löytävät omia keinojaan ja voimavarojaan, joita voivat käyttää tukeakseen asiakkaan kommunikointia.
Rabe ja Knudson tutkivat tällaisilla periaatteilla toteutetun ohjauksen vaikutuksia kommunikointisovellusta käyttävän lapsen lähiympäristössä ja huomasivat merkittävän muutoksen siinä, kuinka usein lapsi kommunikoi sovelluksensa avulla. Voisi siis ajatella, että uudenlaisella tavalla toteutettu ohjaus vaikutti positiivisesti ympäristön motivaatioon tukea lapsen kommunikointia. Me pohdimme aiheesta keskustellessamme lisäksi sitä, että ympäristön suhtautuminen ohjaukseen voi olla myönteisempää jo siitä syystä, että ohjauksesta käytetään esimerkiksi valmennus-termiä. Uudenlainen nimi antaa jo osviittaa siitä, että lähi-ihmisten roolia korostetaan eri tavalla kuin perinteisemmässä ohjauksessa. Positiivisella ennakkoasenteella puolestaan todennäköisesti on vaikutuksensa myös motivaation tasoon.
Toinen mielenkiintoinen ympäristön ohjaukseen liittyvä luento käsitteli vaikeasti puhevammaisten lasten vanhemmille laadittua ohjausta. Sarah Douglas, Erica Nordquist ja Rebecca Kammes tutkivat sitä, kuinka kommunikoinnin tukemisen edistämiseksi suunniteltu valmennus vaikutti vanhempi-lapsi-parien kommunikointiin ja etenkin vanhemman lapselle tarjoamiin kommunikointitilaisuuksiin. Valmennukseen kuului kuudesta moduulista koostuva online-materiaali, joka sisälsi muun muassa äänellä varustettuja PowerPoint-slideja ja videodemonstraatioita. Online-osuuksien jälkeen toteutettiin henkilökohtaiset tapaamiset, joissa taitoja harjoiteltiin ja joiden yhteydessä pohdittiin vanhempien mieleen nousseita kysymyksiä. Tulosten mukaan tällä tavoin toteutetulla valmennuksella oli vaikutusta lapsen tuottamien kommunikointialoitteiden ja aikuisen tarjoamien kommunikointitilaisuuksien määrään sekä siihen, kuinka usein aikuinen vastasi lapsen kommunikointialoitteisiin.
Tulevaisuudessa etäkuntoutus saa todennäköisesti nykyistä suuremman roolin monen terapeutin arjessa. Samalla myös yhteisön ohjaamiseen liittyvien henkilökohtaisten tapaamisten voisi ajatella siirtyvän tapahtuviksi entistä useammin etänä. Online-valmennus on varsin mielenkiintoinen aihe, johon liittyen meillä Kipinäkeskuksessa on innostuttu ajatuksesta kehitellä vanhemmille tietopaketteja, joiden avulla he voivat peilata ja harjoitella omia tapojaan kommunikoida lapsensa kanssa. Pakettiin tutustumisen jälkeen perheellä on mahdollisuus keskustella mieleen nousseista kysymyksistä puheterapeutin kanssa. Tietopaketeista saamme sekä työkalun omaan ohjaustyöhömme että toisaalta mahdollisesti jossain vaiheessa myös muille ammattilaisille tarjottavan, arjen ohjaustyötä helpottavan tuotteen. Meillä on tänä vuonna tiedossa paljon uusia jänniä kuvioita ja tämänkin tiimoilta kannattaa siis pysytellä kuulolla!
